Tervetuloa lukemaan blogiani.

Ajatuksia synnytyksistä ja raskausajasta, rehellisesti, lämpimästi ja omalla tavallani.

Miksi haluan kirjoittaa blogia?

Olen kätilö, joka uskoo luonnonmukaisen synnytyksen voimaan ja synnyttäjän kehon viisauteen. Synnytys ei ole vain fyysinen tapahtuma, vaan kokonaisvaltainen matka, joka ansaitsee aikaa, tilaa, tukea ja ymmärrystä.

Haluan tuoda omaa ääntäni esiin, koska näen työssäni yhä uudelleen, miten monelta synnyttäjältä puuttuu tärkeää tietoa ja tukea juuri silloin, kun sitä eniten tarvittaisiin. Tämä näkyi erityisen selvästi, kun työskentelin synnytysosastolla: välillä synnyttämään tullaan ilman minkäänlaista tietoa tai ilman omia toiveita.

Jokainen synnyttäjä ansaitsee tietää enemmän, kun kyseessä on yksi elämän tärkeimmistä hetkistä. Mutta kenen vastuulla on, että synnyttäjät olisivat valmistautuneempia ja tietoisempia sekä omista oikeuksistaan että synnytyksestä ylipäätään? Jatka lukemista, niin kerron lisää siitä, miksi tämä blogi on minulle tärkeä ja mitä toivon sen tarjoavan sinulle.

Mistä synnyttäjä saa tietoa?

Raskauden ja synnytyksen lähestyessä moni synnyttäjä jää yksin päätösten ja tunteiden kanssa. Tietoa kyllä on saatavilla niin neuvolassa kuin synnytyssairaalassakin, mutta välillä sitä annetaan tavalla, joka todella tukisi synnyttäjän omaa päätöksentekoa. Tieto, jota odottajille jaetaan ja joka on helposti löydettävissä, on usein kovin medikalisoitua tai pintaraapaisu vaihtoehtoisesta tiedosta. Ohjeet ja neuvot jaetaan aivan kuin laki määräisi juuri näin toimittavan. Tiesitkö, että ohjeet ovat ohjeita ja suosituksia? Sinä olet se joka määrää ja päättää, niin raskauden aikana kuin synnytyksessä ja sen jälkeen! Asioista kannattaa aina ottaa itse selvää, huomioida ammattilaisen ohjeistus ja tämän jälkeen perustaa päätös parhaaseen mahdolliseen tietoon ja harkittuun päätökseen. Koskaan ei kannata perustaa päätöstään siihen mitä muut ovat tehneet.

Kuntien ja sairaaloiden tarjoamat synnytysvalmennukset painottuvat paljolti lääkkeelliseen kivunlievitykseen ja toimenpidesynnytyksistä tiedottamiseen. Tärkeää tietoa nämäkin ovat, ja toki synnytyskulttuurimme on siinä pisteessä, että tuo tieto monelle riittää. Tuon tiedon varassa lähdetään sitten niin sanotusti "takki auki" kohti synnytyssairaalaa. Ajatellaan, että "kyllä ne kätilöt sitten auttavat ja neuvovat". Ja neuvovat ja tukevathan he, jos ja kun heillä on aikaa. Mutta kätilöt eivät tunne sinua, joten tuki jää usein väkisinkin pintapuoleiseksi. Tämän tyylinen tapa valmistautua synnytykseen on ihan ok, mutta olisiko jossain tehtävä muutosta, kun toimenpidesynnytysten määrä kasvaa, synnytyspelot lisääntyvät ja syntyvyys itsessään laskee laskemistaan?

Ainoa oikea suunta synnytyskulttuurille on muutos.

Olen sitä mieltä, että muutosta on tehtävä ja nopeasti. Siksi haluan jakaa kokemuksia, ajatuksia ja näkökulmia, jotka voivat herättää sinussa oman sisäisen tiedonjanosi. Haluan auttaa löytämään juuri sinun tapasi kulkea tätä ainutlaatuista matkaa. Sinä tuleva synnyttäjä olet itse vastuussa siitä, miten paljon haluat tutustua synnytykseen, mutta kunnan ja sairaaloiden tarjoamiin palveluihin tulisi saada muutosta ja parannusta, jotta tieto ja erityisesti vaihtoehtoinen tieto olisi helpommin saatavilla.

Synnytyssairaaloiden henkilökunnan määrä on ollut laskussa ja synnytykset ovat koko ajan työllistävämpiä. Pieniä synnytyssairaaloita lakkautetaan ja matka sairaalaan pitenee. Sairaaloissa on ruuhkaa ja et voi olla varma mahdutko lähisairaalaan. Miksi synnytykset ovat nykyään työllistävämpiä? No, toiset näkevät työllistävyyden syyn synnyttäjien toiveissa ja synnytyslistojen laatimisessa. Toiset taas ovat sitä mieltä, että synnytyksiin puututaan koko ajan herkemmin ja synnytysten käynnistys- ja puuttumisprosentti kasvaa vuosi vuodelta. Näin ollen mm. lääketieteelliset toimenpiteet pitävät kätilöt kiireisinä. Itse ajattelen, että synnytysten työllistävyyden tekevät nämä kaikki yhteensä. Pidän itse erityisen tärkeänä, että jo neuvolasta ohjeistettaisiin laatimaan oma henkilökohtainen, tarkkaan mietitty toivelista ja synnytysvalmennukset olisivat nimenomaan kätilöiden pitämiä laajempia kokonaisuuksia jossa lähestyttäisiin synnyttämistä monella eri tavalla. Mutta synnytysten puuttumisiin on saatava muutosta.

Jokainen ansaitsee doulan tuekseen!

Työskentelen myös doulana ja pidän tärkeänä, että jokaisella olisi mahdollisuus saada oma tuttu doula tuekseen synnytykseen. Jokainen synnyttäjä ansaitsee tulla kuulluksi, tuetuksi ja rakastetuksi. Sairaalakätilöiden mahdollistama tuki kun ei ole enää itsestäänselvyys resurssien ja yllä mainitun synnytysten työllistävyyden vuoksi. Enkä sano, että sairaalakätilöiden työ olisi helppoa ja kätilöt syynä epäonnistuneisiin synnytyksiin tai synnytysten puuttumisiin, päinvastoin. Ei ole helppoa alkaa tukemaan, etenkään henkisesti vasta tapaamaansa tuntematonta synnyttäjää. Enkä sano, että fyysinenkään tukeminen olisi vaivatonta. Jokainen synnyttäjä kun on oma yksilönsä ja jokaisella on omat tarpeensa, mieltymyksensä ja ajatuksensa. Sairaalakätilön työ vaatii kameleontin aistit, jotta pystyt muuttamaan itsesi juuri tälle synnyttäjälle sopivaksi tukijaksi ja kanssakulkijaksi. Tuttu synnyttäjä helpottaisi suuresti myös kätilön työtä sairaalassa. Mutta koska meillä ei ole vielä mahdollisuutta valita omaa valmiiksi tuttua kätilöä sairaalasynnytykseen, niin voisiko olla mahdollista, että kunnat alkaisivatkin tukemaan synnytysdoulan hankintaa rahallisesti?

Toteutuuko synnyttäjien tasa-arvo Suomessa?

Kunnioitan jokaisen synnyttäjän omia valintoja. Pidän synnyttäjää arvokkaana, synnyttää hän sitten kotona, sairaalassa, haluaako hän suunnitellun sektion, toivooko hän lääkkeetöntä tai lääkkeellistä synnytystä. Ymmärrän myös vapaasynnyttäjien syyn valita synnytys, jossa ei ole ketään ammattilaista. 

On surullista, että näin ei ole jokaisen kätilön kohdalla, vaikka elämme aikaa, jolloin tasa-arvolla ja ihmisen omilla päätöksillä pitäisi olla suuri painoarvo! Osa kätilöistä näkevät kotisynnytyksen vanhempien itsekeskeisenä päätöksenä ja vauvan turvallisuuden vaarantamisena tai toivelistan ja doulan kanssa sairaalaan synnyttämään tulevaa synnyttäjää elämysmatkailijana. On hyvä tiedostaa, että suurin osa näistäkin synnyttäjistä perustavat päätöksensä nimenomaan omaan ja erityisesti vauvan turvallisuuteen, eikä niinkään kokemuksen haalimiseen. Toivoisin tähän asenteeseen muutosta ja työpaikoille keskustelua asiasta, esimerkiksi osastotunneille! Olenhan itsekin ollut kätilö, joka piti kotisynnytystä täysin pähkähulluna tapana synnyttää. Sattuman kautta ja onneksi eksyin kuitenkin kotisynnytystiedon pariin. Tämä tieto lisäsi uskoa ja luottamusta kotisynnytyksiä kohtaan. Samalla kasvoi myös suuri ymmärrys heitä kohtaan, jotka uskaltavat kantaa täysin oman vastuunsa.

Kotisynnytykset osaksi kätilökoulutusta?

Tieto tuo useimmiten ja useimmille turvaa ja tieto järkevöittää mielipiteitä. Siksi herääkin kysymys: olisiko järkevää ottaa kotisynnytykset osaksi kätilökoulutusta? Näin jo opiskelijat saisivat valmistumiseen mennessä tietoa, joka perustuu tutkimuksiin ja tutkittuun tietoon, sen sijaan, että he rakentaisivat näkemyksensä vain myyttien, kuulopuheiden ja toisten ihmisten ja kätilöiden mielipiteiden varaan. Liian usein nämä mielipiteet kun eivät pohjaudu todelliseen tietoon, vaan pelkoihin ja ennakkoluuloihin.

Enkä missään nimessä tarkoita, että kaikkien kätilöiden tulisi avustaa kotisynnytyksissä eikä kaikkien tarvitse ajatuksesta edes pitää. Mutta se, että asenne kotisynnytyksiä ja erityisesti näitä perheitä kohtaan parantuisi. Koti ei ole kaikille mielekkäin eikä missään nimessä edes turvallisin paikka synnyttää mutta annettaisiin heille mahdollisuus ja rauha jotka kotisynnytyksen valitsevat.

Tämä blogi ei ole tieteellinen julkaisu.

Minulla on vahvoja mielipiteitä, enkä pelkää sanoa niitä ääneen. Eikä minun tapani ole ainoa oikea. Tähän blogiin kirjoittamani asiat ovat yksittäisiä mahdollisuuksia muiden joukossa. Toivoisin, että jokainen tekisi päätöksensä tavastaan ja paikastaan synnyttää tietäen, että on monenlaisia vaihtoehtoja. Näistä tavoista synnyttäjän olisi löydettävä oma ja hänelle turvallisin tapa olla ja synnyttää.

Tämä blogi ei ole tieteellinen julkaisu, vaan yhden kätilön ajatuksia, havaintoja ja kokemuksia. Haluan kirjoittaa lempeästi mutta suoraan. Tutkimuksia tykkään lukea ja pohtia, mutta en aio kaikkea kirjoittamaani perustella faktoilla. Kirjoitan tätä blogia ennen kaikkea sinulle, joka odotat lasta, haaveilet raskaudesta, olet juuri synnyttänyt, elät vauvavuotta tai olet muuten vain kiinnostunut synnytysmaailmasta.

Haluan tarjota näkökulmia ja ajatuksia, joita voit itse tutkia lisää ja joista voit poimia juuri sinulle sopivimmat asiat matkasi varrelle.

Toivon, että löydät kirjoituksistani jotain sinulle merkityksellistä.

Jos tämän blogin äärelle eksyy synnytysalalla työskentelevä kollega tai kätilöopiskelija toivotan sinut lämpimästi tervetulleeksi. Emme ole vastakkain vaan olemme samalla puolella, vaikka tapamme ajatella ja toimia olisivat erilaiset. Jokainen ammattilainen haluaa tavoitella samaa: onnellisesti päättyvää hyvää synnytystä, josta jokaiselle tiimin jäsenelle jää onnistunut ja onnellinen mieli. Ehkä me kaikki voisimme joskus kurkistaa omien laatikoidemme ulkopuolelle! Lupaan myös itse olla siinä parempi!

Kaiken ytimessä on arvostus, ihminen ihmiselle. Jokainen synnyttäjä ansaitsee tulla kuulluksi, kohdatuksi ja kunnioitetuksi juuri sellaisena kuin on.

Pääset lukemaan lisää palveluistani täältä.

Antoisia lukuhetkiä,

Emmi