Synnytyksen käynnistyminen

Synnytyksen alkuvaiheen merkit, kehon viestit ja vinkit rauhalliseen ja luottavaiseen alkuun

Synnytyksen alku voi olla jännittävä hetki.

Synnytyksen käynnistyminen on yksi odotuksen jännittävimmistä hetkistä. Moni odottava äiti huomaa viimeisillä raskausviikoilla miettivänsä: Milloin synnytys käynnistyy? Mistä tietää, että synnytys on käynnissä? Entä jos en tunnista, onko synnytys alkanut? Nämä kysymykset ovat hyvin yleisiä ja täysin normaaleja.

Totuus on, että synnytys alkaa aina omalla ajallaan ja tavallaan, juuri silloin, kun sinun ja vauvasi keho on siihen valmiita. Se ei seuraa kellon aikaa, kalenteria tai muiden odotuksia.

Synnytyksen käynnistyminen ja kehon viestit, joihin voit luottaa

Usein synnytyksen alku on rauhallisempi, kuin etukäteen kuvittelee, varsinkin ensimmäisessä synnytyksessä. Synnytyksen alkuvaiheen merkit saavat sinut innostumaan mutta muista maltti, joskus synnytyksen latenssivaihe eli alkuvaihe voi olla uuvuttavan pitkä. Synnytyksen ensimerkkejä mitä saatat huomata: lempeitä, epäsäännöllisiä supistuksia, vatsan kovettumista, aaltoilevaa tunnetta vatsalla, alaselän tai alavatsan jomotusta, limatulpan irtoamisen tai tunteen, että jotain on muuttumassa. Joskus juuri ennen synnytystä saatat olla todella energinen ja nälkäinen. Toisinaan koet väsymystä ja nukut paljon ennen synnytyksen käynnistymistä. Joskus vatsa toimii normaalia tehokkaammin ja saatat huomata vereslimaista vuotoa. Tärkeintä alkuvaiheessa on itsensä kuunteleminen, lepääminen ja maltti.

Toisinaan taas synnytys käynnistyy vauhdikkaasti ja supistukset voimistuvat yllättäen. Silloin on pidettävä hatusta kiinni ja uskallettava hypätä synnytyksen ja sen tuomien aaltojen vietäväksi.

Olipa alkuvaiheesi hidas ja pehmeä tai nopea ja voimakas, kaikki tapahtuu juuri oikeassa ajassa. Kehosi ja vauvasi rytmi on täydellinen juuri teille.

Jatka normaalia elämää mahdollisimman pitkään

Synnytyksen alkuvaiheessa ei tarvitse kiirehtiä sairaalaan tai kätilön sinun luo, jos ja kun kaikki on hyvin ja normaalisti. Paras, mitä voit tehdä, on jatkaa tavallista elämää mahdollisimman pitkään ja samalla kuulostella, mitä sinä tarvitset juuri tässä hetkessä.

Synnytyksen alkuvaiheessa on tärkeää syödä ja juoda riittävästi. Uni ja lepo tukevat jaksamista, sillä synnytys saattaa olla pitkä prosessi ja aktiivinen vaihe vaatii energiaa. Liiku, jos se tuntuu hyvältä. Pyörittele lantiota tai voit vaikka tanssia ja joogaa. Tee sitä, mikä tuottaa sinulle iloa; katso lempisarjaasi, käy lämpimässä suihkussa, kuuntele musiikkia tai ulkoile.

Nautinto, turva ja hyvä mieli nostavat oksitosiinia, rakkaushormonia, joka edistää kohdunsuun avautumista ja synnytyksen etenemistä. Kun tunnet olosi hyväksi ja turvalliseksi, kehosi tekee työtään tehokkaammin. Vaikka synnytys ei olisi vielä kunnolla käynnissä, tekee keho jo valtavasti tärkeää työtä. Keho aukeaa, pehmentyy, hormonit kohoavat ja mieli valmistautuu vauvan syntymään. Eli älä huoli vaikka alkuvaihe kestäisi, sillä on todella tärkeä tehtävä.

Doulan tuki on korvaamaton myös synnytyksen alussa.

Jos taas tunnet turvattomuutta, yksinäisyyttä tai huolta, pyydä apua ja tukea. Et ole yksin. Kerro läheisillesi, kätilöllesi tai doulallesi, mitä tunnet ja mitä kaipaat. Muista ottaa apu ja tuki vastaan.

On tärkeää, että sanoitat myös negatiiviset tunteet jottei kehoosi jää tunnebloggeja mikä voi vaikuttaa jopa synnytyksen etenemiseen.

Luota omaan rytmiisi

Synnytyksen käynnistyminen on luonnollinen prosessi. Se etenee juuri siinä ajassa, kuin kuuluukin. Älä anna ulkopuolisten odotusten tai kellon sanella tahtia. Älä mieti edellisen synnytyksen kestoa, jokainen synnytys on erilainen. Keho ja vauva tietävät, milloin on oikea hetki siirtyä eteenpäin.

Usein synnytyksessä tulee hetkiä, jolloin mietit: ”Onko tämä vielä alkuvaihetta? Onko synnytys jo kunnolla käynnissä?, Mistä tietää, että synnytys on käynnissä?”, nämä ajatukset ovat täysin normaaleja. Ei tarvitse tietää tarkkaa vastausta. Sinun tehtäväsi on seurata kehosi viestejä. Useimmiten sairaalaan lähdetään liian varhain ja mikäli synnytys ei ole kunnolla käynnissä, tekee siirtyminen sen, että synnytyksen eteneminen saattaa hidastua. Doulan tuki on alkuvaiheessa kultaakin kalliimpaa, sillä hän tuntee normaalin synnytyksen kulun ja osaa luoda turvaa synnyttäjälle jolloin kotona oleminen tuntuu turvallisemmalta ja helpommalta. Useimmiten synnytys etenee synnytyksen alkuvaiheessa paremmin kotona ollessa. Mutta on tärkeä olla yhteydessä sairaalaan mikäli koet huolta omasta tai vauvan voinnista. Myös sairaalaan voi soittaa ja pyytää sairaalan kätilöltä apua, kun pohdit milloin on hyvä hetki lähteä sairaalaan.

Anna tunteille tilaa

Synnytyksen aikana voi kulkea rinnakkain monia tunteita: itku, nauru, pelko ja voima. Ne kaikki ovat tervetulleita. Anna niiden tulla esiin, älä yritä piilottaa mitään tunteita. Kaikki tunteet kuuluu synnytykseen. Puhuminen tunteistasi lisää turvallisuutta ja vapauttaa kehoa tekemään sitä, mitä sen pitääkin tehdä.

Joskus jo pelkkä toteamus ääneen voi helpottaa: ”Minua jännittää”, ”Synnytys tuntuu nyt liian hurjalta” tai ”En pysty tähän.” Kun sanoitat tunteesi, voit myös löytää voimaa niiden läpi kulkemiseen. Tukihenkilön ja doulan on oltava valppaana ja kuulla kaikki mitä synnyttäjällä on mielenpäällä, tukea näissä asioissa synnyttäjää ja luoda turvaa.

Luota itseesi ja antaudu matkalle

Synnytys ei ole suoritus, testi tai koetilanne. Se on matka, jossa sinä, vauva ja kehosi olette pääosassa. Jokainen synnytys on ainutlaatuinen ja juuri oikea sille, joka sen kokee. Muista, että edes ensimmäinen synnytys ei ole harjoitus vaan todellinen kokemus. On siis hurjan tärkeää valmistautua jo siihen ensimmäiseen synnytykseen ja ottaa tukea matkalle kumppanista, ystävästä, äidistä, siskosta tai palkata esimerkiksi doula mukaan.

Luota itseesi sekä kehoosi ja antaudu tälle upealle matkalle. Sinussa on jo kaikki, mitä tarvitset.

Et ole yksin. Kehosi tietää, mitä tehdä. Kaikki tapahtuu juuri oikeaan aikaan, joko hitaasti, nopeasti tai jotain siltä väliltä :)

Kerro halutessasi kokemuksestasi synnytyksen käynnistymisestä. Millaisia merkkejä tunnistit synnytyksen alkuvaiheessa ja miten kehosi viestit auttoivat sinua? Osasitko antautua synnytykselle? Toimisitko seuraavassa synnytyksessä toisin?

Emmi